Uusi Talviunelmia!

Te, jotka seuraatte myös minun ja ystäväni kynsiblogia, olette saattaneet jo lukea uutisen. Eli Talviunelmia muuttaa kokonaan uuteen osoitteeseen. Tai no, muttaa ja muuttaa, ilman vanhoja tekstejä tai vanhaa ulkoasua. Toisin sanoen, vanha Talviunelmia uudistuu kokonaan. Olen pitkään halunnut tehdä tälle blogille jotain, kuitenkin hukkaamatta kaikkia vanhoja postauksia tai piilottamatta niitä. Kirjoitan kuitenkin enimmäkseen itselleni, en siis kirjoita saadakseni paljon kommentoivia lukijoita ja julkisuutta, vaan lähinnä purkaakseni tunteita ja ajatuksia toivoen, että ehkä joku niitä lukee ja pystyy ehkä samaistumaan, saamaan infoa tai jopa auttaa jotakuta.
Blogini jatkuu siis suunnilleen samanlaisena. Samat aiheet, sama kirjoittaja, vain blogin osoite muuttuu. Eli ei kauheasti uutta eihän? Ainiin muuttuuhan se ulkoasukin, mutta se nyt on pientä kaiken muun rinnalla.

Annan tämän vanhan blogin olla vielä jonkin aikaa auki, kunnes luultavasti suljen tämän ja jatkan toisella blogilla. Toivoisin kuitenkin, että kaikki te, ketä minun hupsut höpötykset ja kuulumiseni kiinnostavat niin suuntaavat osoitteeseen

talviunelmia.blogspot.com

sieltä siis löytää uuden blogini. Tiedän, että tämä saattaa olla myös joidenkin mielestä ärsyttävä liike, ja ymmärrän sillä itseänikin usein ärsyttää jos bloggaaja päättääkin lopettaa bloginsa kokonaan ja siirtyy toiselle blogille. On aina tosi ärsyttävää lähteä uudelleen lukijaksi, mutta toivonkin, että te ketä vielä edes hieman kiinnostaa minun kirjoitukseni, niin liittyisivät tuon uuden blogin lukijaksi! Kiitos.

Osa 2. Ruotsissa seikkaileminen sekä keikkatunnelmia

Koko yö tuli nukuttua tosi huonosti. Sää merellä oli tosi tuulinen ja vähän väliä laiva keikkui ees taas aiheuttaen inhottavaa pahoinvoinnin tunnetta ja unettomuutta. Olin siis hereillä lähes koko yön ja tulikin nukuttua semmoinen kolme tuntia. Lopulta, kun keinuminen vähän rauhoittui ja sain unen päästä kiinni, niin eiköhän se herätyskello alkanut soimaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Alettiin kunnon koomassa laittaa tavaroita kasaan ja "syödä" aamupalaa, toisin sanoen söin väkisin yhden banaanin, etten pökertyisi heti kauheassa ihmismassassa samalla, kun pitäisi tuhottoman painavaa laukkua vetää. Oikeastihan mun laukku painoi aikas tasan tarkkaan 11kg, mutta aamulla kun alat väsyneenä sitä raahaamaan, niin se tuntui ainakin kakskytkiloselta järkäleeltä. 

Laivasta päästiin eksymättä ulos ja saman tien suunnattiinkin terminaalin kahvilaan aamukahveelle. Ilman huipputärkeää aamukahvia ei tästäkään päivästä olisi tullut varmaan yhtikäs mitään. Kahvi oli kallis ja pieni, mutta sitäkin nautinnollisempi. 

Kahvihetken jälkeen mentiin penkeille istumaan ja nauttimaan vähän lisää aamiaista, toisin sanoen lisää banaania nassuun. Kun mahat oli täytetty ja kartta hankittu niin ruvettiin vähän suunnittelemaan päivän aikataulua ja reittejä. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällä kertaa todellakaan raahata laukkuja tuota kuuden kilometrin matkaa keskustaan, vaan otetaan ihan suosiolla tunnelbanaan liput ja hurastaan semmosella sitten kaupunkiin ja niinhän me tehtiin! Aluksi oli kauhee ongelma, että mites me ne liput saadaan. Onneks meidän edellä jonossa oli joukko suomalaisia, jotka ystävällisesti neuvoivat, että meidän on viisainta ostaa Access kortti ja ladata siihen 24h travelcard ja niinhän me tehtiin. Onneksi nämä ystävälliset suomalaiset neuvoivat meitä ostamaan ensiksi sen Access-kortin, koska viimeksi oli tosi monimutkasta mennä sillä prkleen pahvilipulla kun sitä piti joka paikkaan näyttää erikseen eikä leimata porttiin. 

Siitä sitten mentiin muutaman pysäkin verran T-Centralenille ja pohdittiin, että mitäs nyt. Meidän pitäis varmaan mennä Stockholm Central Stationille, mutta missäköhän se on ja miten me päästään sinne? Lopulta kerettiin ehkä kymmenen sekuntia seistä keskellä katua kartta kädessä, kun joku ystävällinen herrasmies tuli kysymään, että mihis otte menossa? Kerrottiin, sitten matkakohteemme ja hän ystävällisesti neuvoi, että kävelkää tytöt tuonne suoraan ja ootte perillä. Ei ollut siis kauhean monimutkainen reitti tällä kertaa, viimeksi sitä sai kissojen ja koirien kanssa ettiä. 

Ekana Stockholm C:llä suunnattiin tietenkin Starbucksiin ja tilattiin aika jäätävän hyvän makuset kahvit. Tai no, mä taisin tilata kahvin ja Alisa muistaakseni kaakaon. Istuttiin sitten pitkään nauttimassa niistä, sekä ilmaisesta WiFi-mahdollisuudesta. Lopulta, kun kahvit ja kaakaot oli nautiskeltu niin lähdettiin lähijunalla hotellille viemään matkalaukkuja säilöön ja sen jälkeen takaisin samaan paikkaan syömään herkullinen mäkkäriateria sekä vähän kierteleen muutamaa liikettä. Ihan kauheasti ei kyllä kierrelty, kun kello alkoi lähestyä Check-Inn aikaa ja suunnattiin siis taas hotellille. Saatiin sitten samantien avaimet ja laukut pienten oviongelmien jälkeen ja mentiinkin heti mielenkiinnolla tutkimaan, että millainen hotellihuone saatiin. Olin itse inasen pettynyt, kun viimeksi meillä oli iso huone, missä oli kylpyamme sekä olohuone erikseen. Nyt se oli kuitenkin "vain" normaalin hotellihuoneen kokoinen ilman kylpyammetta. Noh, pettymys häipyi nopeasti, kun alkoi ajatteleen parin tunnin päästä koittavaa, varmasti aivan huikeaa keikkaa!

Hetki me taidettiin hihhuloida netissä puhelimilla ja muuten vaan tsillailla, kunnes alettiin vaihteleen vaatteita ja valmistautumaan henkisesti keikkaan. Noh, kauheita valmistautumisia se ei vaatinut ainakaan itseltäni, sillä olin ihan superinnoissani! Viime vuoden keikka oli jo itsessään ollut tosi mahtava, joten osasin odottaa, että tämä on myös vähintään yhtä mahtava! Nyt varsinkin, kun oli kunnon keikkaseuraa, niin ajattelin tästä tulevan ikimuistoinen kokemus.

Alisan ihant legginsit, mitkä se pisti keikalle!

Vihdoin, kun monien mutkien kautta vaatteet oli valittuna, suomen lippu kiinnitettynä laukkuun ja itse keikkaliput mukana, niin oltiin valmiina lähtöön! Juna-asemalla saatiin hetki odotella saapuvaa junaa ja oli kylmä! Ei viitsitty ottaa takkia mukaan, kun se olisi kuitenkin ollut tiellä keikalla, joten urheasti istuttiin siinä tuulessa asemalla ja odotettiin junaa saapuvaksi.

Junaan astuessa huomasi, että siellä oli muutama muukin tulossa Solnaan, mutta se ei kuitenkaan ollut mitenkään järjettömän täynnä vaan mahduttiin ihan hyvin seisomaan. Parin pysäkinvälin kuluttua oltiinkin jo Solnassa ja poistuttiin 4/5 junan matkustajien kanssa ulos. Friends Arena näkyi jo asemalta ja jännitys alkoi jo pikkuhiljaa hiipimään. Lyhyen kävelymatkan päästä saavuttiinkin jo Arenalle ja mentiin suoraan omalle Entrelle ja turvatarkastusten kautta lipun piippaamiseen ja omien paikkojen etsimiseen. Lähdettiin aluksi väärään suuntaan etsimään paikkojamme, koska mun on vaan niin vaikea erottaa oikeata ja vasenta toisistaan. Omat paikat kuitenkin löytyi helposti eikä onneksi tarvinnut kiivetä kenenkään ylitse. Oltiin siis korkeimmassa katsomossa alarivillä, joten paikat oli tuhat kertaa paremmat kuin edellisellä keikalla. Kyllä kieltämättä vähän harmitti, ettei saatu paikkoja enää alakatsomosta, sillä sielä tietenkin olisi nähnyt parhaiten, mutta siihen on tyydyttävä mitä on! 

Alisa fiiliksissä juna-asemalla!!!

Fiilis areenalla oli ihan mahtava ennen lämppäriä ja varsinaista esiintyjää! Musiikki raikas ja ihmiset lauloi mukana jos vain tunsivat biisin. Alisan kanssa tuli vedettyä ainakin Little Mixin Wings niin kovaan ääneen, ettei hyvä tosikaan. Kaikista hienoin oli Macarena joka taisi soida lämppärin jälkeen ennen varsinaista konserttia. Koko Areena tanssi ja fiilis oli oikeasti katossa! Myös valokeilamiehet, tai no yksi heistä, ryhtyi mukaan tanssimaan ja saikin osakseen ablodeja ja riemunkiljahduksia. Aivan mahtavaa yhteishenkeä siis luotiin niin meidän konserttiinosallistujien kesken kuin myös staffin kesken!

Lämppärinä tänä vuonna toimi odotettu 5 Seconds of Summer! Aivan mahtavaa energiaa ja laulutaitoa heillä! Hekään eivät istuneet siihen perinteiseen "poikabändimuottiin", sillä jokaisella heistä taisi olla soitin kädessä ja silti taisi jokainen laulaa lurauttaakin. He ovat siis monikykyisiä lahjakkuuksia! Itseäni jäi vähän viime vuonna harmittamaan, kun 5 Seconds of Summer ei tullutkaan Ruotsiin esiintymään. Sen sijaan meillä oli lämppärinä Camryn, joka oli myös valtavan hyvä laulaja, mutta itselläni hän ei vain sytyttänyt. 

Joka tapauksessa 5SOS teki kyllä lämppärinhommansa täysillä ja koko yleisö oli jo valmiina pääesiintyjään eli One Directioniin.

Hetken sai tietenkin vielä odotella One Directionia, mutta tylsää ei ollut, kun koko ajan soi mahtava musiikki taustalla (mm. Little Mixia, 5SOS:ia ja Olly Mursia). Hetki kuitenkin, kun One Direction aloitti, niin tunnelma nousi sata prosenttia. He alottivat heti suoraan biisillä, kuten moni muukin artisti ja muutama biisi tuli heillä vedettyä ennenkuin rupesivat huudattamaan faneja ja vetämään välispiikkejä. Monta kertaa pojat totesivat, kuinka Ruotsi ja Tukholma on heille kuin toinen koti ja on aina yhtä miellyttävä sinne tulla. Eikä kyllä ihme, pojathan taisivat melkein koko ensimmäisen albuminsa (Up All Night) nauhottaa Tukholmassa, tuli siis siellä varmasti paljon vietettyä aikaa. Kaikista parasta oli kuitenkin heilutella omaa Suomenlippua, kun he julistivat rakkauttaan Tukholmaa kohden, taisin pari ihmettelevää mulkaisua saada viereiseltä äidiltä ja tyttäreltä. Noh, voin ainakin sanoa olevani ylpeä suomalainen! 

Yhden yllättävän puolen keikalla kuitenkin huomasin. Aikaisemmilla keikoilla missä olen ollut, niin yleisö on automaattisesti noussut seisomaan, kun esiintyjä on aloittanut, nyt ei kuitenkaan meidän katsomossa kukaan noussut ylös. Muutaman biisin ajan istuskeltiin kaverin kanssa penkeillä, kunnes päätettiin nousta ylös ja alkaa joraamaan ja johan itelläkin se fiilis nousi entisestään vaikka aiemmin ajatteli, ettei se voisi tästä nousta. Melkein kaikki loput biisit seistiin, tanssittii, laulettiin ja hurrattiin kovaa. Muutaman hitaammat kipaleet istahdettiin penkeille kuutnelemaan. Loppujen lopuksi oltiin koko meidän katsomon ainoat henkilöt, ketkä saivat perseensä ylös penkistä. 

Pojat vetivät aivan upean shown ja oli tunnelma aivan totaalsen katossa, kun he poistuivat lavalta. Tyhmänkin olisi siinä vaiheessa pitänyt tajuta, että tietenkin he tulevat vielä takaisin. He eivät olleet sanoneet heippoja ja kumartaneet, mitä jokainen itseään kunnioittava artisti tekee. He eivät myöskään olleet laulaneet uusimman levynsä yhtäkään sinkkua, Story Of My Lifeä, You and I:ta sekä tietenkin Best Song Everiä. Moni lähti siinä vaiheessa jo menemään, samaan tapaan kuin äiti-tytär pari minun vierestäni. Hetki saatiin kuitenkin odotella, kunnes jätkät tulivat takaisin veätmään keikan viimeisen kipaleet. Siinä vaiheessa koko meidänkin katsomo nousi seisomaan, eikä enää oltu ainoita jotka menivät musiikin mukana! 

Loppujen lopuksi keikka oli aivan mahtava, enkä oo paremmalla keikalla vielä toistaiseksi ollut. One Direction teki juuri sitä, mitä he tekevät parhaiten; lauloivat ja antoivat mennä. Olen kyllä oikeasti niin ylpeä heistä, he tekevät asiat juuri niin kuin heille itselleen on tutuinta ja parasta. He eivät ole alkaneet tehdä mitään kömpelöitä tanssirutiineja (myönnetään pois, he eivät osaa edes tanssia :D) tai muutakaan väkisin väännettyä, vaan he oikeasti tekevät sitä omaa juttua. Heistä myös jokainen on aivan järjettömän lahjakas laulaja ja yhdessä he kuulostavat tyrmäävältä, en siis ihmettele miten heistä on tullut näin kuuluisia. 

Keikan jälkeen suunnattiin kuitenkin tiemme kohti juna-asemaa ja Sollentunaa hotellille. Junaa saatiin kyllä odottaa kauan, ja ihmeteltiinkin, että miksi ihmeessä ei niitä junavuoroja olla lisätty, kun kuitenkin tiedettiin, että siellä tulee oleen porukkaa järjettömästi. Hotellille kuitenkin ehjin nahoin päästiin ja saman tien taidettiinkin alkaa vetään unta palloon. 

Seuraavana aamuna taidettiinkin lähinnä laiskotella (ja syödä aivan jäätävän hyvä aamupala) ja pakkailla. Kahdeltatoista piti huone luovuttaa ja vaihtaa hotellia. Suunnattiinkin sitten suoraan junalla kohti Arlandan lentokenttää ja siellä shuttle bussilla hotellille. Pienten maksuongelmien jälkeen vietiin kamat huoneeseen ja lähdettiin etsimään ruokailupaikkaa. Suunnattiinkin sitten läheiselle ostoskeskukselle, missä ensiksi käytiin ruokakaupassa ostamassa vähän syötävää ja sen sellaista. Seuraavaksi alettiin katsomaan ruokailupaikkaa ja tultiinkin siihen tulokseen, että taas "päästään" mäkkäriin syömään, sillä monen kilometrin säteellä ei ollut yhtäkään muuta ruokapaikkaa. Samat pöperöt siis nassuun, kuin edellisenä päivänä ja suunta takaisin hotellille. Hotellilla taidettiinkin sitten vaan tsillailla ja käytiin juomassa margaritat (mitä saatiin puoli tuntia odotella!) ja sen  jälkeen suunnattiinkin nukkumaan.

Seuraavana aamuna saatiin taas nukkua pitkään ja  luovuttaa hotelli puolen päivän aikaan. Koska ei jaksettu alkaa matkalaukkuja raahaamaan mihinkään, niin suunanttiinkin saman tien Arlandan lentokentälle, vaikka tiedettiin, että jouduttaisiin istuskelemaan ja odottelemaan yhteensä kahdeksan tuntia. Kuitenkin taas mietittiin, että mielummin istutaan lentokentällä missä on edes joitakin kauppoja mitä kiertää, kuin hotellin aulassa missä ei ole mitään tekemistä. Mentiin siis tekemään Check-Inn ja laukkujen luovutus. Turvatarkastuksesta pääsin läpi kirkkain paperein, mutta Alisa joutui lähempään tarkasteluun. Noh, eipä siinä mitään, Alisalla oli vain jäänyt vyö, mikä siis tietenkin aiheutti hälyn. 

Suunnattiinkin sitten istumaan suoraan kahvilaaan ja juomaan kahvit ja syömään sämpylät. Taxfree taidettiin sen jälkeen kiertää pikaisesti läpi, mutta mitään ei ostettu. Lopulta siis istuttiin muutama tunti kahvilassa ja päästiin sitten lentokoneeseen. Kolme ekaa tuntia istukselua meni vielä suhteellisen helposti mutta viimeisen neljän tunnin aikana alkoi jo vähän perse ja mielenterveys järkkyä ja olisi kyllä kaivannut vähän raitista ilmaa ja jotain muuta tekemistä kuin puhelimen ja iPadin tutkiskelua. Kun kahdeksan tuntia on samoja Facebookviestejä lukenut, niin ne alkaa käymään INASEN tylsiksi. Lopulta kuitenkin päästiin onnellisesti koneeseen ja kone lähti ajoissa Arlandasta. Seuraavassa osassa sitten kuulette millaisten kommelusten kautta päädyttiin hotellille. Kellohan oli siis jo noin 23 kun saavuttiin Heathrown kentälle, joten saatiin kyllä pähkäillä, että millä ihmeellä me hotellille päästään.

ps. Pahoittelen kuvien tyhmyyttä, huonoa muotoa ja laatua, ei ollut kaikista paras kamera keikalla mukana ja muualta mulla ei valitettavasti tostat Ruotsin osuudesta sitten ookkaan kuvia kuin tuolta keikalta. Joten syvät pahoitteluni tästä.

Osa 1. Ennen matkaa ja matkalla Ruotsiin

Pahoittelen heti näin alkuun käytännössä kuvatonta postausta, mulla ei oo ittelläni tuolta ajalta yhtäkään kuvaa puhelimessa tai kamerassa. En tiedä onkon Alisalla kuvaa, mutta myöhemmin lisäilen jos löytyy! Seuraavassa postauksessa tulee kuitenkin olemaan PALJON kuvia! Aion toteuttaa tämän reissun kertomisen siis yhteensä jopa neljässä postauksessa; ensimmäisessä kerron hieman fiiliksiä ja suunnitelmia ennen reissua sekä laivamatkalta ajatuksia. Seuraava postaus keskittyy vain ja ainoastaan Ruotsissa olemiseen ja kolmas sitten Lontooseen. Viimeisin postaus tulee olemaan videopostaus mistä löytyy meidän hieno videokooste reissulta. Kuvattiin siis ahkerasti videopätkiä, jotta jäisi vähän erilaista muistoa reissuta!

Tuli siis tuolla menneellä viikolla käytyä "vähän" ulkomailla. Lähdettiin siis ystäväiseni Alisan kanssa retkelle, millä ei välttämättä ihan kauheasti ollut järkeä. Jos vaikka käydään ensiksi läpi meidän hienoista hienoin reittimme. Alisa siis asuu Oulun lähellä pienellä paikkakunnalla ja tuli sieltä tänne Tampereelle päivää aikaisemmin. Siitä lähdimme sitten perjantaina kohti TURKUA mistä menimme laivalla TUKHOLMAAN. Tukholmassa vietimme yhteensä kaksi yötä, jonka jälkeen lensimme Arlandan lentokentältä LONTOOSEEN. Ja jotta reissu ei kävisi tylsäksi, niin yövyimme Lontoossa yhteensä viisi yötä ja lensimme HELSINKI-VANTAALLE, jonka jälkeen tulimme isäni kyydillä takaisin TAMPEREELLE.

Ja jotta meidän reissu ei olisi käynyt liian tylsäksi, niin yövyimme neljässä eri hotellissa sekä laivalla. Alun perin meidän piti yöpyä vain kahdessa hotellissa, yksi kummassakin maassa, mutta mutkien astuessa tiellemme tulikin sitten varailtua muutamia hotelleja lisää. Eli meidän hotelliselkkaus eteni käytännössä näin: Aluksi varasimme laivamatkat ja hotellin kahdeksi yöksi Tukholmaan Tallink Siljan kautta, tämän jälkeen otimme Lontoosta hotellin Acton Townista halvalla. Kuitenkin n. viikkoa ennen reissua rupesimme pohtimaan tuota Lontoon hotellia, se oli äärimmäisen halpa ja saanut huonot arvostelut. Lopulta päätimme, että mielummin otamme toisen hotellin vähän kalliimmalla ja paremmalla paikalla,ettei tarvitse pelätä matkatavaroiden tai siisteyden puolesta. Päädyimme lopulta Crystal Palacessa olevaan Queen's Hoteliin. Tämä uusi hotelli oli vähän kauempana keskustasta, mutta kuitenkin helppojen yhteyksien päässä ja oli inasen kalliimpi, mutta samalla saanut myös paremmat arvostelut. Koska hotelli oli kuitenkin kategoriaa "halppis" niin ei kauheasti kuitenkaan siltä odotettu.

Tämä hotelli otettiin kuitenkin vain neljäksi yöksi, sillä meidän lento lähti lauantaiaamuna yhdeksältä ja päätettiin, että saadaan nukkua reippaasti pidempään, jos otetaan lentokenttähotelli ja hyvä, että näin teimme! Päädyimme Premier Inn hotelliin, josta oli "helppo" kuljetus lentokentälle ja takaisin.

 Noh, sitten parin päivän päästä Alisa rupesi tarkemmin katselemaan meidän laiva- ja hotellivarauksia ja huomasi iloksemme, että oltiin pöljinä varattu hotelli vain yhdelle yölle. Soitin sitten puolipaniikissa vielä vartin aukiolevaan asiakaspalveluun,ettei meidän lapuissa ole vaan virhettä, koska kummatkin muistettiin, että oltaisiin kahdelle yölle se hotelli valittu. Kun vihdoin asiakaspalvelusta vastattiin kerrottiin mulle sama, mitä meidän papereissa jo luki. Eli ei kun hotellin etsintään! Päädyttiin tässäkin sitten lentokenttähotelliin, vaikka meidän lento lähtikin vasta kahdeksalta illalla. Valittiin siis Connect Arlanda, koska se oli fiksun matkan päästä lentokentästä ja mitä parasta, sinne meni ilmainen bussikuljetus!

Lopulat vierähti viimeiset pari päivää kummallakin meillä töiden parissa nopeasti ja johan Alisa oli painavan matkalaukkunsa kanssa täällä Tampereella! Siinä sitten itse aloin pakkaileen melkein (ei kuitenkaan ihan!) kiireessä ja yhdet housut jouduinkin puolikosteina laukkuun heittämään, kun ne eivät pyykin jälkeen kerenneetkään kuivua kokonaan. Noh, se ei menoa (tai muita matkatavaroita) haitannut, vaan tavarat tungettiin laukkuun, laukku kiinni ja menoksi! Suunnattiin siis ensiksi nassukkamme kohti Rautatienkadun Forexia, jotta saisimme vähän paikallista valuuttaa. Mentiin kyllä Forexiin juuri oikeaan aikaan, sillä siellä alkoi olemaan Ruotsin Kruunut loppu! Valuutanvaihdoksien jälkeen mentiin tien toisella puolella olevalle Rautatieasemalle odottelemaan meidän junaa. Siinä sivussa piti tietenkin hakea Ärrältä vähän matkaevästä ja laskeskella, että kuinkas paljon sitä rahaa nyt sitten onkaan. 

Lopulta meidänkin juna ilmesty taululle ja aika vierähti sen verran, että oli fiksua lähteä kohti oikeaa laituria ja junaa. Tällä kertaa ei toistettu samaa fiaskoo, minkä toistin siskoni kanssa viime keväänä, nimittäin menimme junalla Turun sijasta Helsinkiin. Onneksi huomattiin moka tarpeeksi aikaisin ja kerettiin täydellisesti meidän laivaan. Tällä kertaa kuitenkin mentiin suoraan Turkuun ja päästiin vielä samalla junalla satamaan asti! Piti vaan käydä laiturilta ostamassa lippu, koska meidän tuurilla jos oltaisiin ilman lippua matkustettu, niin oltaisiin aivan varmasti jouduttu ostamaan lippu monta kertaa kalliimmalla junasta. Saavuttuamme Turun satamaan seurattiin jotain hyvin epämääristä polttariporukkaa meidän terminaaliin. Käytiin tekemässä Check-Inn ja mentiin samantien istuskelemaan terminaalin kahvilaan ja heiluteltiin viereiseen laituriin menevälle Viking Linen Gracelle missä äitini oli. Oli kyllä kieltämättä hauska "kohtaaminen". Kumpikin samaan aikaan samassa satamassa ilman, että kerettiin näkemään. 

Ikuisuudelta tuntuneen istumsien ja odottelemisen jälkeen päästiinkin laivaan raahaamaan painavat matkalaukkumme portaita pitkin kaksi kerrosta ainakin ylöspäin. Rehkiminen tuli kuitenkin palkittua hetken kuluttua täyttävällä seisovalla pöydällä. Oli aivan sairaan hyvää ja täyttävää ja tulikin myös ensimmäistä kertaa maistettua sushia. Oon silti henkilökohtaisesti edelleen sitä mieltä, että Viking Linella on paljon paremmat ruoat, kuin Siljalla. En sitten tiedä mistä tämä johtuu, eri mieltä saa toki olla!

Mahat täysinä mentiin hetkeksi shoppailemaan ja lopulta itse en ostanut mitään tax freestä vaikka Alisa saikin heti ostettua matkan ensimmäiset tuliaiset! Siitä sitten suunnattiin nokat kohti hyttiä ja yöunia. 

Seuraavassa postauksessa käsittelenkin sitten meidän reissun Ruotsi-osiota, missä tulee olemaan mm. raporttia keikalta sekä lentokenttäseikkailua! 

Ollaan ylpeitä Leijonista!

Vaikka hopea tulikin häviön kautta eilen, niin nyt ensimmäistä kertaa ehkä ikinä itsellä on semmoinen fiilis, että ei toi hopee oo millään tavalla häpee!

yle.fi Erkka Westerlund

Leijonat pelas aivan mahtavan ekan ja tokan erän Venäjän karhua vastaan eilen. Sorruttiin kuitenkin liikaa jäähyihin ja ne sitten kostautui. Jäähyt oli kyllä se asia, mikä oli Suomen Leijonien heikkous näissä kisoissa. Osaa meidän jäähyistä voi kuitenkin syyttää surutta tuomaria ja tuomaripeliä. Eilisessä pelissä Suomelle lankes monen monta todella helppoa jäähyä ja itelle on ainakin jääny vähän semmonen fiilis, että loppupeleissä niitä jäähyjä harvemmin helposti vihelletään. Venäjän poika sai kuitenkin rauhassa antaa poikittaista ja koukkua ilman jäähyä. Yksikin tilanne taisi olla jomman kumman maalin takana missä tuomari oli aivan vieressä eikä venäläiselle tullut tilanteesta jäähyä vaikka syytä olisi ollut vaikka millä mitalla. Noh, mutta se on nyt takana päin ja turha alkaa murehtimaan. Toivotaan, että ensi vuonna Tshekeissä käytävissä kisoissa olisi tuomarit kohdallaan, eikä olisi mitään pelleilypeliä.

yle.fi Pekka Rinne

Pakko kuitenkin sanoa, että Suomi olisi ansainnut voiton. Suomi oli todella vahvana ja voitonhaluisena eilisessä loppufinaalipelissä ja ilman niitä jäähyjä Suomi olisi voinut voittaa. Venäjä teki kuitenkin neljä maalia viidestä ylivoimalla, joka ehkä kertoo jo jotain Venäjän pelistä. Suomella oli siis paljon tasapainoisempi ja vahvempi viisikkopeli ja Venäjällä taas vahvempi ylivoima ja alivoimapelaaminen.

yle.fi

Saadaan me kuitenkin olla aivan huippuylpeitä Suomen Leijonista! 15 ensikertalaista mikä on siis hiukkasen alle puolet ja 19 pelaajaa joilla ei ollut aikaisemmin arvokisamitalia ja nyt heillä on toiseksi kirkkaimmat mitalit kaulassa. Suomi pelasi alkusarjan pelit vähän niin ja näin ja harva uskoi Leijonien yltävän edes puolivälieriin asti. Noh, sinne kuitenkin Sveitsin avustuksella yllettiin ja ja siitä tie johti Kanadan kaatamisella välieriin ja Tshekkien voiton kautta finaaliotteluun mistä saatiin hopeiset mitalit kaulaan. Vaikka varmasti meidän urhoollisia ja upeita Leijonia vielä harmittaa häviö, kun peli oli kuitenkin voitettavissa, niin saavat he olla ylpeitä itsestään!

Nyt kannustetaan Leijonat voittoon!

9h ja 15 min. Niin kauan tällä hetkellä on vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaaliin, missä kohtaavat Suomi ja Venäjä. Vaikka Suomen alkutaival oli vaikea ja Sveitsin avulla päästiin välieriin, niin harva uskoi Suomeen ja siihen, että Suomi pääsisi finaaliotteluun asti. Nyt kuitenkin kaikki varmasti omissa kotikatsomoissa on kannustamassa Leijonia voittoon.

Rantapallo.fi Vuoden 2011 MM-kisojen voitto

Tämän illan pelistä tulee aivan varmasti mahtava ja toivottavasti myös voitokas. Ja kuten monta kertaa on sanottu niin ilman meidän Pekka Rinnettä ei oltaisi tänne asti päästy. Rinne on ollut Leijonien kulmakivi ja napsinut niin monet melkein mahdottomat kiekot kouraansa. Nyt siis toivotaan Rinteelle kisojen neljättä nollapeliä ja voittoa Venäjästä. Tästä ottelusta tulee aivan varmasti tiukka, sillä Venäjä on ollut vahva alusta lähtien. Uskoisin. että voitto tulee joko yhdellä maalilla tai sitten vastaavasti todella monella maalilla, kun vastajoukkue turhautuu, aivan kuten kävi vuoden 2011 finaalipelissä. Nyt siis toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

MTV.fi Tomi Sallinen

Pakko kuitenkin meidän Leijonista on olla ylpeä. Ne lähti kisoihin joukkueella, johon ei uskottu ja jossa oli monen monta ensikertalaista, yhteensä muistaakseni 15 kappaletta. Vaikka alkupelit meni rämpien eteenpäin, niin Leijonat saavutti sen mitä he lähtivät hakemaan, finaalipaikan.Vaikka alussa kukaan joukkueesta ei tavoitteita huutanut ääneen, niin varmasti he ovat tavoitelleet sitä kirkkainta mitalia.

MTV.fi Petri Kontiola

Tällä kertaa en lähde purkamaan tulevaa peliä miltään näkökannalta, se menee kuin menee. Ja vaikka tulisi "vain" hopea, niin ollaan ylpeitä! Se on tuolla joukkueella aivan fantastisen mahtava suoritus! Vaikka se varmasti alussa tuntuukin kamalalta hävitä kultapeli ja saada hopea, niin loppupeleissä ja tilastojen valossa se on kuitenkin suurempi saavutus kuin pronssimitali.

Nyt kuitenkin peukut pystyyn, että Venäjän päävalmentaja saa toimitsijakiellon, jotta siellä vähän pakka sekoittuisi ja se antaisi Suomelle varmasti ison henkisen ylivoiman. Itse uskon, että päävalmentajan laittaminen ottelukieltoon on varmasti Venäjän joukkueelle iso takaisku, joka toisi Suomelle ison etulyöntiaseman. Kun vaan IIHF:ssä oltaisiin oikeudenmukaisia ja noudatettaisiin sitä kuuluisaa sääntökirjaa mikä yksiselitteisesti kieltää Venäjän päävalmentajan kaltaiset eleet. Toivotaan siis oikeudenmukaisuutta!

Kerrankin shoppailua

Jeee, elämäni ensimmäinen kollaasi tuli tehtyä! Tein siis vähän ex tempore H&M:lle tilauksen. Toisaalta kaikki vaatekappaleet, mitä tilasin, tulee kyllä tarpeeseen! Mulla on ainoastaan yhdet ehjät farkut ja ne on niin epämukavat päällä, että mielummin heitän mekon tai höntsyt jalkaan. Ylipäätänsäkin nykyään tulee harvemmin liikuttua silleen, että olis pakko pukeutua todella hienosti tai siististi joten höntsyt varsinkin on helppo vetäistä päälle. Mitä nyt töihin bussilla kulkee ja jos siellä jotakuta minun höntsyt haittaavat niin sitten on oma moka :D

Hmm... Olen taas taitava... Värisokeana humasin vasta nyt, että toi taustahan ei ollut valkoinen kuten piti. Noh, ei voi enää mitään, siellä on siis nyt värivirheitä seassa, mutta hei mä väsäsin tätä tosi kauan joten uudelleen en tee! Meni meinaan tunti jos toinenkin ennekuin hokasin että miten tota Gimpiä nyt taas käytettiinkään. Ei siis voi mitään, tällä nyt mennään mitä on.

Tilasin siis tosiaan farkut, tai no farkut ja farkut. Mulla on tuollaiset samanlaiset Seppälästä ostettuna ja ne meni vähän aikaa sitten haaroista rikki ja oon yrittänyt mettästää uusia mutta mistään en oo kaupasta löytänyt samanlaisia. En siis halua nappifarkkuja vaan juurikin tuollaiset resorireunaiset. H&M:n nettikaupasta nää sitten löysin ja samantien laitoin tilaukseen!
Toi sifonkipusero ihastutti mut kyllä täysin! Rakastan kesäisin pitää kaikkia väljiä ja mahdollisimman kevyitä paitoja ja puseroita joten toi oli aivan satavarmana tulossa mun luokse! Plus toi on aivan huippu ajatellen meidän kesäreissua!
Kolmantena heitin ton ihanan trikoohameen ostoskoriin. Oon nyt tän kevään fiilistellyt hirveästi erilaisia mekkoja ja hameita ja yhdenkin jo netistä tilasn mutta ei ollut ihan mun mallinen. Toi kuitenkin resorireunallaan menee kenelle tahansa ja mustan värin ansiosta se käy melkein minkä tahansa yläosan kanssa.
Alun perin mun piti pitäytyä näissä kolmessa vaatekappaleessa, mutta löysin alekoodin mitä pystyi käyttämään, jos ostokset menee yli 50e ja noiden jälkeen se jäi kahdella sentillä vajaaksi. Koska mulla on myös tosi vähän toppeja niin lähdin niitä selailemaan ja päädyinkin tohon ihan perustoppiin minkä loppujen lopuksi sen alennuksen kanssa sain siis ilmaiseksi. Eli ihan hyvä diili tuli siis tehtyä :)

Nyt kuitenkin alan lähteä bussipysäkkiä ja iskän kämppää kohti sillä parin tunnin kuluttua alkaa odotettu FIN-KAZ peli sekä illalla LAT-BLR jotka pitää ihan ehdottomasti kattoa ja jännittää, että miten oikeen leijonille käykään! Peukut siis taas tänään pystyyn, kannustetaan meidän Leijonamiehistö puolivälieriin eikös niin?!

USA-FIN peukut pystyyn!

Leijonat.fi

Nyt alkaa jo vähän väkisinkin jännittämään jääkiekon MM-kisat.. Suomi pelasi kaksi ekaa peliä todella huonosti häviten sekä Latvialle ja Venäjälle. Latvian peliä en ole lomareissun vuoksi nähnyt itse, mutta Venäjä-pelissä kaksi ensimmäistä erää näyttivät siltä, kuin ei oltaisi tiedetty ollenkaan mitä tehdään. Kolmas erä alkoikin jo sujumaan ja osan erästä Suomi jopa vei Venäjää. Maaleja ei kuitenkaan syntynyt, joten Suomi hävisi. Sen jälkeen onkin alkanut Suomen voittoputki, joka meinasi toissa päivänä katketa Valko-Venäjään. Onneksi kuitenkin voitettiin edes voittolaukauksilla, mutta saatiin vain se kaksi pistettä. Nyt tämän päivän USA-pelissä onkin jännitettävää, sillä se on käytännössä pakko voittaa, jotta päästäisiin edes sinne välieriin asti.

Leijonat.fi Erik Haula

Suomen joukkue on kuitenkin nyt petrannut ihan hirveästi ja heräsihän viime pelissä se Päällikkö Jokinenkin kiitos Haulan. Omaan silmään ainakin USA on pelannut aika kehnoa peliä. He roikkuvat maalivahtien torjuntatilastossa viimeisenä vähän reilulla 85 prosentilla, kun taas Suomi huitelee vähän reilussa 92 prosentissa. Toisaalta, jos katsotaan, niin Rinteen (joka toivon mukaan pelaa tänään!) torjuntaprosentti on tasan 94,38%. En siis kyllä itse ainakaan näe mitään järkevää syytä miksi Rinnettä ei pistettäisi maalille. Koskisen prosentti kun on vain 84,62% ja tämä on kuitenkin tähän mennessä yksi tärkeimmistä otteluista ja jatkon kannalta tällä hetkellä tärkein. Toivottavasti kuitenkin Suomen puolustus on kunnossa ja hyökkääjät jatkaisivat tuota nousujohteista peliään, muuten niitä maaleja ei tule.
Koska jääkiekko on kivaa ja on myös ihan huippua omistaa puhelimessa IIHF:n appi niin kertoilen sen avulla vähän lisää tilastoja. Koska tänään pelataan Yhdysvaltoja vastaan niin voisin kertoa tilastoja ja numeroita vertaillen Suomea ja Yhdysvaltoja.

Leijonat.fi Kuvassa vasemmalla Reto Barra
ja oikealla Pekka Rinne

Ihan ekana noi maalivahtien torjuntaprosentit
FIN: 92,17%
USA: 85,35%
Suomen torjuntaprosentti on siis reippaasti korkeampi kuin hännillä olevan USA:n. Ja tarkennukseksi siis Suomi on kaikkien osallistujamaiden kesken torjuntaprosenttitaulukossa neljäntenä ja USA kuudentenatoista eli viimeisenä. Ykköspaikkaa pitää yllätäen Venäjä, toisena on Ruotsi ja kolmantena Kanada. Toisin sanoen, Rinteen harteilla on aika iso osa meidän menestyksestä. Ilman Rinnettä Suomen tilanne olisi paljon paljon huonompi. Vielä vertailun vuoksi Kummankin maiden maalivahtien torjutnaprosentit erikseen.
FIN:
#35 Pekka Rinne 94,38;
#31 Mikko Koskinen 84,56%;
#32 Juuse Saros 00,00%
USA:
#30 Tim Thomas 85,22%
#33 David Leggio 87,5%
#37 Connor Hellebuyck 00,00%
Kummallakin joukkueella on siis maalivahti joka ei ole pelannut näissä kisoissa peliäkään ja sen takia heillä (Juuse Saros ja Connor Hellebuyck) on siis nollaprosenttinen torjunta. Leijonilla ylivoimaisesti parempi veskari on Rinne, jonka torjuntaprosentti on korkeampi kuin Suomen keskimääräinen torjuntaprosentti. USA:lla paras maalivahti on David Leggio, joka kuitenkin jää kirkkaasti prosenteissa Rinteen taakse. Nyt kuitenkin toivotaan, että Rinne pelaisi meidän maalilla ja Yhdysvalloilta laitettaisiin Thomas maalin taakse. Jotain huhuja lueskelin, että Thomas voisi mahdollisesti olla molarina Jenkeille, mutta varmaksi en voi vielä mitään sanoa. En siis ole vielä edes käynyt tarkistamassa, onko Leijonien tämän päivän kokoonpanoa muutettu, mutta senkin varmaan änkeen tähän postaukseen jos vain kerkeän. Usalla Thomas on aloittanut maalilla jokaisessa pelissä, mutta Venäjä-pelissä maalivahti vaihdettiin ja silti hävisivät venäjälle murskatappion 6-1. Toisin sanoen, USAn maalivahtipeli ei todellakaan ole vahvimmasta päästä, täytyy vain toivoa, että se jatkuu samanlaisena tämänkin päivän pelissä.
Jos kuitenkin taas katsotaan maalintekotehokkuusprosentteja niin niissä USA johtaa, pienellä prosenttimäärällä,mutta johtaa kuitenkin:
USA: 10,61% eli 179 laukausta joista 19 on mennyt maaliin viiden pelin jälkeen.
FIN: 10,08% eli 129 laukausta joista 13 on mennyt maaliin asti viiden pelin jälkeen.
Toisin sanoen tämän valossa me ollaan onnellisia, että meillä on Rinteen kaltainen veskari, ehkä tänään tulee Rinteelle kolmas nollapeli näissä kisoissa? Toivotaan ainakin. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että Suomen hyökkääjien on pakko panostaa, saada laukauksia kohti maalia ja tehdä maaleja. Jos Suomi häviää, niin hävittäisiin edes jatkoajalla, jotta saataisiin edes yksi piste lisää, mutta nyt vaan toivotaan, että Suomi voittaa tän. Sen jälkeen voi sanoa, että jatkopaikka on melkein varma, ellei jotain suurempaa tapahdu ja hävitä Kazalle.

Iltalehti.fi Olli Jokinen

Siinä nyt tämän päivän pelin ennakkoa tilastojen valossa käytynä. Jos joku tätä eksyy lukemaan, niin haluaisin kuitenkin sanoa, että en todellakaan ole jääkiekon ammattilainen enkä todellakaan tiedä kaikkea lätkästä. Halusin kuitenkin ennen kaikkea itseäni varten vähän vertalla Suomea ja USA:ta keskenään. Tietty saa ja pitääkin huomauttaa jos tuolta löytyy virheitä tai muuta huomauttamisen arvoista!